Oskari Olli ja omat kotisivut – Mitä niillä tekee vuonna 2026?
Teen päätyökseni ovelta ovelle -myyntiä valokuidun parissa, niin yksityisille kuin yrityksille (B2B) Kymenlaaksossa (Kouvola, Hamina, Kotka, Pyhtää). Ovelta ovelle -myynnillä on huono maine, enkä sitä yhtään ihmettele, koska alalla ei ole mitään sääntöjä eikä varsinaisia koulutuksia.
Yhä useampi asiakas kertoo, että googlasi mun nimen. Ymmärrän. Itsekin varmasti googlaisin. Valokuidun myynti perustuu luottamukseen. Olen myynyt valokuitua palkkatyökseni vuodesta 2022. Ja reilun vuoden ennen sitä maksutta ns. kuitulähettiläänä, koska omalla kylällä oli sen verran kehnot yhteydet, että ne oli saatava tänne ja sellaiselta yritykseltä, jonka sopimusehdot itse hyväksyn. Ja nyt olen tosiaan töissä tässä samassa yrityksessä (Valoo).
Valokuitumyynnin säännöt?
Ovelta ovelle -myynnissä ei ole mitään pätevyyksiä, eikä siihen ole olemassa edes mitään virallista koulutusta. Sääntö-Suomessa tämä kuulostaa erikoiselta, kun myyntiä voi tehdä käytännössä kuka tahansa. Monelle nuorelle se voi olla ensimmäinen työpaikka ja myyjän moraalin määrittelee? Ei kukaan. Onko alalla pelisääntöjä? Jos kuluttajansuojaa ei lasketa, niin ei ole.
Muistan, kun vajaa kolme vuotta sitten Yle uutisoi aggressiivisesta valokuidun myynnistä Lahdessa. Minä keltanokkana kysyin sitten meidän yrityksen Teamsissa, että “kai me sitoudutaan irti tämän kaltaisesta touhusta?”.
Seuraavana päivänä julkaistiin Valoon Vastuullisen valokuitukaupan pelisäännöt. Tätä sivua käytetään edelleen jokaisessa meidän myyjien koulutuksessa. Eikä meillä siedetä mitään epärehellistä myyntiä tänäkään päivänä.
Kirjoitin myös myyjille sisäisen käsikirjan nimeltään “Kenttämyynnin käsikirja”, missä ensimmäinen kohta on, että ”emme harrasta aggressiivista myyntiä”.
Ovelta ovelle -myynnissä kuvittelen, että olen jo nähnyt ja kuullut kaiken, mutta silti tulee eteen aina vain hurjempia tarinoita potentiaalisilta asiakkailta.
Monesti se potentiaali jää hyödyntämättä, kun siellä on edellinen myyjä, toimialasta riippumatta, ajanut asukkaat hermoromahduksen partaalle. Tälle on D2D-myynnissä oma termikin: “oven polttaminen”.
Maallikolle tämä tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole enää asiaa samalle ovelle uudestaan. Laskun tästä maksaa koko ala, ei pelkästään valokuidun myynti, vaan kaikki ovelta ovelle -myynti.
Eräs myyntivalmennus muistutti asiasta, minkä olin jo unohtanut. Asuntovälityksen villiä länttä hillittiin LKV-pätevyyksillä. Käsittääkseni tilanne on rauhoittunut?
Jokainen poltettu ovi saa minut toivomaan entistä enemmän, että myös ovelta ovelle -myyntiin tulee jonkin sortin pätevyys. Olen ensimmäinen, joka sen vetoomuksen allekirjoittaa.
Pitäisikö ovelta ovelle -myyntiä säännellä samalla tavalla kuin asuntovälitystä aikanaan?
Kuvituksessa vuoden 2036 varustus, jos mitään ei tapahdu alalla.
Olen myös LinkedInissä, minulle voi laittaa vapaasti Connect-pyyntöä.
Vastaa